"Tunnustimme väriä" tällaisilla autoteipeillä!
Porvoon LA-Kerho Po-La
Tämä historiaosuus perustuu omiin kokemuksiini alkaen 1983.
Jolloin hankin LA-puhelimen (ZODIAC Searcher) avolava-autooni (Datsun SG720 vm.1980).
Ensimmäinen asema joka tuli "täyttä tappiin" oli "Kartano-asema täältä itä-Askolasta" eli Miika, myöhemmin OH2LOI.
Henkilö joka käytännössä toi minut LA-harrasteen pariin oli Leinon Late; "3" Porvoon LA-kerhossa jäsen numero 3.
Kuulin ja tutustuin Porvoolaisiin LA-kavereihin joilla oli jo kerhokin pystyssä. Liityin siihen ja sain tunnusnumeroksi 46.
Kerho oli kaksikielinen joten he olivat huolella miettineet mitkä tunnuksen osat olisivat samat sekä ruotsiksi, että suomeksi. Ja olivat valinneet kiinteiden, ns. tukiasemien kutsuhuudoksi PRISMA ja liikkuvien DISCO. Joten autosta olin Disco-46 ja sittemmin saatuani antennin talon katolle kotoani "Tukiasemalta" eli Tukarista Prisma-46.
Ehken ollut kovin nokka-QSO-aktiivinen tai asuinko liian sivussa mutta niinä alkuaikoina en muista juurikaan olleen kerhoiltoja tms. tilaisuuksia.
Toki tapasin kerhokavereita eri puolin Porvoota ja maalaiskuntaa.
RALLIVIESTINTÄ
Oli kuitenkin eräs mielenkiintoinen toiminta jossa sai olla radiollaan hyödyksi.
Porvoon seudulla - oliko Porvoon Urheiluautoilijat - järjestettiin ralleja. Niissä oli tietysti pikataipaleita ja ne piti saada järjestykseen turvallisuuden sekä ajanoton vuoksi.
Lähdimme "Kartanon" (Miika) kanssa asiaan mukaan ja meidät sijoitettiin talvihankeen jossain Porvoon itäpuolella, Ilolan takametsissä "väliautoksi" jonka tehtävänä oli katsoa siihen kohtaan selvinneet kilpailijat ettei kukaan ollut jäänyt lähdön ja meidän tarkkailupaikan välille ja mahdollisesti tukkinut reittiä. Lumisessa metsässä oli jonkin verran katsojia ja yön hämärissä kaukovalot leiskuivat kuusenlatvoissa ja montunpohjilla rallikoneiden kiirehtäessä äristen kohti maalia. Seurasimme lähdön ja maalin välistä liikennettä itse pitäen kirjaa lähteneistä ja meidät ohittaneista kilpailijoista.
Tehtävänämme oli puuttua asiaan jos näimme jonkun kupsahtavan penkkaan ja tukkivat pikiksen. Tahi jos ketään ei tullutkaan ja "ränni" oli oletettavasti tukossa, niin lähtö saisi pysäyttää lähettämiset kunnes baana olis jälleen auki.
Homma hoitui ilman sen kummempia välikohtauksia.
Seuraavana vuonna olimme jo "kokeneita" ja meidän positioitiin pikiksen lähtöön.
Siinä olikin enemmän tekemistä. Jokaisen kilpailijan lähtiessä piti radioida tieto maalille: "viis-kahdeksan lähti!" ja maalin tuli toistaa sama. Maalista tuli sittemmin kuittaus "viis-kahdeksan maalissa: kolmetoista ja kaksikymmentäkolme" joka oli kilpailijan suoritusaika kyseiselle pikikselle ja välitettiin lähdön toimihenkilöille.
Silloin jo puhuttiin, että eräällä pikiksellä oli radioamatöörit välittämässä samalla lailla tietojaan mutta radioamatööribandilla! Jälkeen arvelin, että olisivat olleet Ken OH2NMZ ja Dennis OH2NHE, heillä olivat silloin jo 70 cm käsikoneet!
Jotenkin vain hiivuimme siitä rallitouhusta..KULLOON PALOKUNNANTALO
Jossain vaiheessa sitten n. 80-luvun puolivälillä alettin pitää kerhoiltoja. Paikkaa oli kuulemma etsitty ja vihdoin löydetty.
Se oli aika kaukana Porvoosta Kuulloon kylässä ja siellä Vapaapalokunnan talossa. Eräässä huoneessa kokoonnuimme kahvin ja pullan kera. Se sopi minulle ollessani Nesteellä töissä ja Kulloo oli mukavasti vanhan tien (170) ja matkan varressa .
Kävin harvakseltaan ja jossain vaiheessa tilasta luovuttiin, syytä en tiedä.PAPPILANPELLON VUOKRATUPA
Kun vanhassa kaupungissa siten oli joku perikunta jäänyt yksin "mummonmökin" kanssa niin pääsimme sinne kerhoilemaan. Paikka oli todella tyylikäs, punainen mummonmökki laajalla omenapuita kasvavalla tontilla keskellä vanhaa kaupunkia.
Eikun 6 metrin kanki pystyyn ja Procomin 5/8 mastoon!
Parveilimme siinä kai vuoden päivät kunnes perikunta ryhtyi muuttamaan tonttia rahaksi...HIIPUMISTA
Hyvä Po-La:n (Ex-)jäsen!Vähän kerrassaan ajauduin sivuun toiminnasta vai ajautuiko toiminta eriin jäsenistä?
Kuulin, ettei kerhotaloon enää päässyt enkä kuullut oliko jotain uutta kokoontumispaikkaa tai mitään erityistä toimintaa..
Näin sitten - kun vielä menin mukaan Nesteen RadioAmatöörikerhon toimintaan perustajajäsenennä (29.11.1988) niin Po-La:n loppuvaiheet jäivät minulle hämäriksi ja epäselviksi.
Saattaapi olla (?) kerhon tekohengittävän vielä jossain muodossa...Jos yhdistyksellä on vielä elämää - jäseniä ja tapahtumia, voisitko ottaa yhteyttä ernst.ekstrom (ät) pp.inet.fi.
Ehkä tähän lyhyeen historiaan voisi vielä jotain lisätä..