VaPePa
Vapaaehtoinen pelastuspalvelu


 

41 VUOTTA VAPAAEHTOISTA PELASTUSPALVELUA

Kaarlo Sihlman OH2BIA

Valtakunnallisen vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaatio perustettiin 31.3.1964. Paikallisesti vapaaehtoisia organisaatioita oli jo aiemminkin käytetty satunnaisesti mm. etsinnöissä ja metsäpalojen sammutuksissa.

Toukokuussa 1963 eksyi muoniolainen 5-vuotias pikkutyttö tunturimaastoon. Laajoista etsinnöistä huolimatta hänet löydettiin vasta menehtyneenä. Tämä tapaus sai paljon julkisuutta ja kosketti laajoja kansalaispiirejä hyvin syvällisesti.

Tämän seurauksena Suomen Punainen Risti  toimi aloitteellisesti organisoidun vapaaehtoisen pelastuspalvelun aikaansaamiseksi viranomaisten tueksi. SPR laati asiasta suunnitelman, jonka esitti sisäasiainministeriölle. Suunnitelman mukaan SPR toimisi eri järjestöjen ja viranomaisten toimintaa koordinoivana organisaationa vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa.

Ministeriö hyväksyi ajatuksen ja pelastuspalvelun organisaatio perustettiin 31.3.1964 pidetyssä kokouksessa jossa oli läsnä 11 viranomaistahojen ja yli 30 järjestöjen edustajaa.

Haikkoon Kuntoilijoiden kattojärjestö, Suomen Latu on yksi perustajajärjestöistä. Nyt toimintaan on jo sitoutunut tukemaan 46 valtakunnallista järjestöä. Tämä osoittaa, että vapaaehtoinen pelastuspalvelu on saanut osakseen kansalaisten varauksettoman arvostuksen.

Jo alusta lähtien vapaaehtoisen pelastuspalvelun tehtäväalueeksi suunniteltiin mm. maasto- ja sukellusetsintää, liikenne- ja suuronnettomuustilanteissa avustamista, pelastusmiehistön huoltoa, kuljetuspalvelua, ensiapua, viestintää, metsäpalojen sammutusta, kodittomaksi joutuneiden ensihuoltoa sekä viranomaisten avustamista yleisessä järjestyksenpidossa.

Perustehtävät ovat säilyneet lähes ennallaan. Uusiksi alueiksi voitaneen kuitenkin katsoa mm. henkisessä huollossa ja evakuoinneissa avustaminen.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun organisaatio toimii valtakunnallisesti kolmiportaisena.

Ylimpänä tasona toimii keskustoimikunta sovittamassa valtakunnallisten järjestöjen ja viranomaisten yhteistoimintaa.

Aiemmin läänintoimikunnat, mutta nykyisten suurläänien aikana useimmiten maakunnalliset toimikunnat toimivat maakuntatason viranomaisten ja järjestöjen yhteiselimenä.

Alue- ja paikallistoimikunnat toimivat koordinoimassa käytännön tehtäviin liittyvää yhteistoimintaa paikallisella tasolla. Palstan alkuun!

 

 

SPR:n piireihin on toiminnan tehostamiseksi perustettu valmiuspäälliköiden toimia, joiden avuksi on lisäksi koulutettu valmiusohjaajia. Käytännön tilanteissa operatiivinen johto kuuluu paikalliselle viranomaiselle mutta VaPePa:n organisaatioihin kuuluva henkilöstö toimii oman koulutetun VaPePa-johtonsa ohjauksessa. VaPePa myös kokoaa tehtäviin itse oman joukkonsa viranomaisten, maastoetsinnöissä poliisiviranomaisen, yhteydenoton ja tehtävänannon perusteella. Toiminta käynnistyy tilanteen edellyttämällä tavalla; esim. antamalla osalle organisaatiosta hälytys ja muille valmiushälytys.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Porvoon Seudun Aluetoimikunnassa on edustettuina 16 eri vapaaehtoisyhteisöä joiden yhteinen toimintaan sitoutunut henkilöstömäärä on 225.

Kaikkien on kuitenkin vaikeaa irrottautua samanaikaisesti muista tehtävistään. Hälytyksen sattuessa on realistista odottaa muutamassa tunnissa saatavan toimintaan 30 ~ 40 henkilöä.

Viranomaiset käyttävät alueellamme vapaaehtoisia pääasiassa kadonneiden etsinnöissä. Valmiutta on koira-, jalka-, auto- ja vesistöetsinnän lisäksi mm. ensiapuun, kuljetukseen, ensihuoltoon (tilapäismajoitukseen ja muonittamiseen), viestintään, sukellusetsintään ja pelastushenkilöstön muonittamiseen.

Myös Porvoon Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu tarvitsee lisää henkilöstöä. Tulevalle vapepalaiselle on tärkeintä halu tehdä jotain vaaraan joutuneiden lähimmäisten pelastamiseksi.

Organisaatio pyrkii tarjoamaan kullekin hänen toiminnallisten edellytystensä mukaisia tehtäviä joissa osaaminen kehittyy kokemuksen myötä. Toimintaan osallistuminen ja siinä koetut onnistumiset ovat erittäin palkitsevia ja pitävät yllä tehtävien edellyttämää motivaatiota.

Yhteyshenkilöitä:

Tuomo Heinonen 0400-841 1284 puheenjohtaja

Pertti Pitkänen 040-751 8872 sihteeri

Raimo Ylimys 0400-744 836 varapuheenjohtaja

Taina Heiskanen 040-540 2863 päähälyyttäjä

Heikki Tuomisto 045-674 1013 varahälyyttäjä

 

Lisäinformaatiota radioamatöörien roolista vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa:

Timo Ärling OH3FN Suomen Radioamatööriliiton VaPePa-ohjaaja oh3fn (ät) sral.fi Ks. RADIOAMATÖÖRI-lehti!

 

Riku KalinenOH2RK http://riku.kalinen.net/

                                    http://wiki.ham.fi/Pepa-pakki


 

RADIOAMATÖÖRIEN ROOLI VAPAAEHTOISESSA PELASTUSPALVELUSSA

Ernst Ekström OH2LXB

 

Asiaan vasta tutustumassa ollen en puhu kokemuksen rintaäänellä.

 

Keskusteluissa asiaa tuntevien ja siitä kokemusta omaavien henkilöiden kanssa olen muodostanut käsityksen radioamatöörien avun luonteesta ja kyvyistä viestinnän ja viestiverkkojen luomisesta ja käyttämisestä primitiivisimmissä olosuhteissa.


 

Antonio Gramsci - öljyonnettomuus  1987 - pakettiradio

Vaikuttaa kuulemani historian perusteella, että erityisesti Antoni Gramscin öljyonnettomuus herätti viranomaisten mielenkiintoa radioamatöörien tietotaidon käyttämiseksi niin öljy- kuin muunkinlaatuisen onnettomuuden jälkitilanteen hallinnassa ja viestinvälityksessä.

Radioamatöörien "parhaana puolena" mainittiin kyky välittää sanomia paperilla. Eli käyttää pakettiradiota (radio-tietokone-kirjoitin) tuottamaan dokumentteja päättäjien ja toimintaa ohjaavien kenttäjohtajien välillä. Ja raportointi takaisin samaa kautta.

Sittemmin tämä "etu" on menetetty kaupallisille sovelluksille jotka laajuudessaan, joustavuudessaan, kattavuudessaan, tietoturvallisuudessaan  ja monipuolisuudessaan - sekä kääntäen hinnassaan - ovat ajaneet pakettiradion ohi.


 

SPR:lle on varattu oma 68 MHz taajuus ja VaPePa-liikenteelle on kaksi suositustaajuutta samalle taajuusalueelle.

Varalla on - joskus tietoturvasyistä, joskus suuremmissa etsinnöissä kaluston puutteen vuoksi - yleinen GSM-verkko.

 


 

Virve huolehtii viranomaisten keskinäisestä yhteydenpidon normaalitilanteissa sekä rajoitetuissa, että laajemmissa kriisitilanteissa

Sen erityinen hyvä puoli on, että sillä on tietoturva asiakkaiden yksityisyyttä suojaamaan ja hyvin toimivalla virve-verkolla voidaan luoda tilannekohtaisia yhteysverkkoja joissa juuri ja vain oikeat henkilöt voivat viestiä keskenään ja tilanteen  jälkeen erillisverkotus lakkaa olemasta ja palataan arkitilanteen vakiokaavioihin.

Järjestelmä on joustava ja tehokas.

 

Ikävin puoli on siinäkin operaattori. Ja sen laskutus.

Jokainen virvepääte maksaa tietyn määrän kuukaudessa "käyttömaksua" operaattorille. Laskutuksen yhteenlaskettu summa on merkittävä kuntien taloudessa. Taas 'joku vetää välistä' vaikka tässä on kyseessä ennenkaikkea ja pelkästään ihmishenkien, turvallisuuden sekä taloudellisten vahinkojen - pienten ja suurten - estäminen ja hallitseminen.

 

Toisekseen. Järjestelmän käyttöönotto ja ohjelmistovirheiden vähentäminen on kestänyt luvattoman kauan. Vuosikausia käyttöönoton jälkeenkin. Nyt ollaan jo paremmalla puolella.

Joitain - onneksi nyt väheneviä - ongelmia on Virven peittoalueissa. Lienee vielä joitain paikkoja joissa ei löydy riittävä ja luotettavaa kenttää yhteyden saamiseksi tukiasemaan. Asiaa ilmeisimmin korjataan sen mitä rahoitus antaa myöten.

 

Virven vahva puoli periaatteessa ja käytännössä on, että virve välineenä yhdistää lukuisia viranomaisia tilannekohtaisesti. Alkaen poliisista; sairaankuljetus, palotoimi, sosiaalitoimi näin alkuun todettuna. Niitä yhdistelemällä saadaan tarkoituksenmukainen ja toimiva tiedonvälitysjärjestelmä mitä erilaisimpiin tilanteiden hallintaan.


 

Näiden lisäksi on yhteisö- ja yksityiskäyttöverkkoja ja päätelaitteita (lue: radiolähettimiä) useilla eri ryhmillä.

Suomen Punaisen Ristin lisäksi on omat taajuutensa niin partiolaisilla, erämiehillä kuin monilla muillakin järjestäytyneen yhteiskunnan harrastelijoilla.

 

Näihin harrastelijoihin eittämättä kuuluu myös radioamatööriharraste. Yhtenä muiden muassa. Meillä on omat taajuutemme; eräällä tavalla ajatellen - jos ei nyt ruhtinaalliset, mutta kuitenkin - riittävän laajat saadaksemme "yliotteen" radiokeleistä maailmanlaajuisesti. Aina kuuluu ainakin jonnekin asti!


 

Täytyy olla todella ikävä kriisitilanne jossa yhteiskuntatekniikka taantuu huomattavasti; kymmeniä vuosia taaksepäin, että radioamatöörien kyvyt ovat ne jotka vielä toimivat.

Sellaista simuloitiin kesällä 2003. Simulaation nimi oli:


 

 TURVA 2003 

Siinä esitettiin ratkaisua kysymykseen, entä jos sähkökatkos onkin pidempi kuin parisen vuorokautta?

GSM-verkko ajautuu "alas" muutaman tunnin kuluessa sähköjen loppumisesta. Jos on kyseessä kansalaisia laajasti koskettava hätätilanne, GSM-verkkoa käytetään tavanomaista huomattavasti enemmän joten virrattomuuden sietoisuus on normaaliakin lyhyempi hyvin usean henkilön yrittäessä miltei yht'aikaisesti saada yhteyttä viranomaisiin ja läheisiinsä.

Lisäksi on ollut tilanteita joissa GSM-verkko paikallisesti ylikuormittuu runsaasta käytöstä.

 

Virve hallitaan paremmin ja siellä ei ole "turhaa" liikennettä ja tietoverkkoja voidaan ohjata käyttämään yhteyksiä tehokkaasti. Ja käyttäjät ovat juuri erikoistilanteisiin koulutettuja ettei verkossa haaskata käyttöaikaa epäoleelliseen kun asiaakin on.

Aikaisemmin on virvestä jo mainittu joitain negaatioita. Ja voi olla, että todella pahan tilanteen myötä virvekin saattaa tukkiutua ja järjestelmä "kaatua". Nämä spekuloinnit ovat luonnollisesti asioita joita ei julkisuudessa voi mennä lausumaan. Ymmärrän kyllä hyvin.

 

Eivätkä radioamamatööritkään ole immuuneja sähkökatkoksille. Jo odottamaton - siis siten, ettei kaikkia akkuja arvata ladata täyteen juuri ennen tilannetta - katkos voi "hyydyttää" monet kotiasemat joko välittömästi tahi muutaman tunnin viiveellä. Kuinkahan monella on sähköaggrekaatti kotonurkissa valmiina. Ja polttoainetta siihen "tynnyrillinen"?

 

Oletettavasti useimmiten - onneksi - sähkökatkokset ovat alueellisesti  ja ajallisesti rajoittuneita..

Silloin voi olla radioamatöörien apu käyttökelpoista mutta silloin voi viranomaisetkin reagoida kuten radioamatööritkin toimisivat: lue: sähköä toimitettaisiin kriisialueen ulkopuolelta joko akuissa tahi polttoaineena aggregaatteihin.

Aurinkokennot eivät juuri ole (toistaiseksi) oikea vastaus, niiden merkitys Suomen leveysasteilla on vain jokusen kesäkuukauden aikana ja hyvällä aurinkoisella säällä.

Samaan kategoriaan asettuvat  tuuligeneraattorit siinä mittakaavassa kuten yksityisillä henkilöillä ja harrastajilla niihin on mahdollisuuksia.

 

Rajoitetun virransaannin aikana QRP (pienitehoiset) -radioamatöörilähettimet saattaisivat toimia HF-alueella esim. 80 m ja 40 m taajuuksilla kotimaan viestiliikenteessä. Mutta niissäkin olisi "käyttöhankaluuksia" loogisimman moden ollessa SSB-puhelähetys ja siitä seuraa ongelmia asioiden luotettavasti ja oikein kirjaamisessa yhteyden kummassakin päässä.

Onhan HF-alueella toki digimodeja ja niiden käyttökelpoisuutta voisi arvella ajoissa kokeilemalla että jos ja kun tilanne tulee, tiedämme minne päin olemme pyrkimässä ja teemme heti tehokasta työtä emmekä silloin enää kokeile ja harjoittele.

Mutta digimodet haluavat radion jatkeeksi tietokoneen. Jolloin siirrettävyys monimutkaistuu ja virrankulutus lisääntyy.

 

Eräs keskusteltu mielenkiintoinen ja käyttökelpoisen tuntuinen asia oli, että viranomaisliikenteen siirtyessä nyt miltei kokonaan virven suojiin, käyttämättömäksi jää valtakunnan kattava 160 MHz tukiasemajärjestelmä radioyhteyksineen.

On kuulemma käyty neuvotteluja osan siitä saamiseksi esim. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun käyttöön. Asia on sinänsä mielekäs mutta siinäkin on yksi tekijä kantona kaskessa: lupamaksut! Kuinkas muuten.

Tämäkin verkko ja sen ylläpito on ulkoistettu ylläpitäjälle joka ei ole valtio vaan voittoa tuottava yritys.

Tästä seuraa, että myös tämän verkon käyttämisestä on maksettava korvaus joka kattaa ylläpidon, huollon ja korjaukset. Uuttahan ei tarvitse rakentaa sillä verkko on jo valmis, toimii koko Suomen alueella.

Kun jatketaan tällä lailla "säästämistä" on "tarpeettoman" (virven korvaaman) rinnakkaisverkon ylläpito lopetusuhan alla!


 

 

Entä "Wanhat hyvät ajat" - jolloin radioamatööreillä oli tekninen ja taidollinen etulyöntiasema viestittämisessä?

 

Itse asiassa tekniikka on mennyt valtavin harppauksin eteenpäin, ettei mitään merkittävää "keksintöä" enää juuri voida yksityisin voimavaroin löytää. Vielä odotettavissa olevat suuret keksinnöt lähtevät raskaasta perustutkimuksesta yliopistotasolla ja "muuttavat" sitten yrityshautomoihin joissa luodaan tutkimustulosten ideoista kaupallisia sovelluksia. Ja saadaan rahat pois.

Todella suuret kehitystyöt joudutaan jo nyt tekemään kansainvälisellä yhteistyöllä sekä tiedemaailmassa että kaupallisella ja sotilaallisella puolella.

 

Tavallisella ihmisellä - joihin luen myös radioamatöörit - ei ole enää mahdollista kehittää pikku keksintöään käyttökelpoiseksi omin avuin yksityisellä rahoituksella. Tästä ovat esimerkkinä pitkän kehittymisen myötä radioamatööreille suunnatut radiolaitteet, rigit. Jotka mennentullen hakkaavat ominaisuuksillaan, varustelullaan ja laadukkuudellaan (taajuusvakavuus yms.) kaikki kotipajojen viritykset.

Jotain pientä mukavaa parannusta on toki tehtävissä/keksittävissä, mutta onko se VaPePa:ssa sitä luokkaa, että siitä riittää tarjottavaa viranomaisille, joilla tuntuu jo olevan kaikenlaista härveliä?

 

Mitä on meillä radioamatööreillä vielä tarjota vapaaehtoiselle pelastuspalvelulle; yhteiskunnalle?

Mielestäni meillä on edelleen tarjottavana ihmisillemme, läheisimmille jotain.

 

Oleellisin ei kuitenkaan ole, että mekin pystymme (?) juoksemaan metsässä otsalampun valossa kännykkä ja PePa-radio kädessä vaan radioamatöörin vahvuus tulee olla jossain muualla (edellistä määritelmää poissulkematta).

 

 

Teknisesti ottaen kyky viestiä; asentaa ja käyttää viestivälineitä tehokkaastikin, tekninen valveutuneisuus ja sitä myöten välineittemme hallinta.

Ja tärkeimpänä; halu auttaa hädässä olevaa lähimmästämme sillä taidolla mitä osaamme.

 

Näistä johtuen yhteiskunnalla ei ole syytä hukata näinä aikoina sitä potentiaalia jonka lähes 6000 radioamatööriä omaavat.


 

VAPAAEHTOISEN PELASTUSPALVELUN YHTEISTYÖSSÄ OLEVIA YHTEISÖJÄ:

 

 

Suomen Punainen Risti

 

Autoliitto Finlands Svenska Marthaförbund Folkhälsan Maa- ja kotitalousnaisten keskus Maanpuolustuskoulutus Ry
Mannerheimin Lastensuojeluliitto Marttaliitto Naisten valmiusliitto Reserviläisliitto Suomen Ilmailuliitto
Suomen Latu Suomen Liikunta ja Urheilu Suomen Maanpuolustusnaisten liitto Suomen Meripelastusseura Suomen Metsästäjäliitto

Suomen Mielenterveysseura

Suomen Moottoriliitto Suomen Palveluskoiraliitto Suomen Partiolaiset Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö
Suomen Pelastuskoiraliitto Suomen Radioamatööriliitto Suomen Reserviupseeriliitto Suomen Taksiliitto Suomen Tiepalvelumiehet
Suomen Tiepalvelumiesliitto Suomen Työväen Urheiluliitto Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto Suomen Veneilyliitto Finnet-liitto
Suomen Ammattiyhdistysten Keskusjärjestö Suomen Humanitäärisen Oikeuden Liitto Suomen Kuntaliitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Naisjärjestöjen Keskusliitto
Suomen Nuorisoseurojen Liitto Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta Elinkeinoelämän keskusliitto Tapio Työturvallisuuskeskus